Rehellinen kertomus vanhemmuuden kaikista puolista.
Anna Munsterhjelm haluaa lapsen ja ryhtyy yritykseen yksin, sillä elämän suurimman toiveen kanssa ei voi jäädä odottamaan. Lapsen myötä kaikki menee uusiksi. Tunteet kasvavat: rakkaudella ei ole maksimimäärää, eikä turhautumisellakaan. Vanhemmuuden sovittaminen yhteen työnteon, seikkailemisen, ystävyyden ja muiden roolien kanssa ei ole mahdotonta, mutta se vaatii paljon. Yhteiskunta sysää vanhemman omaan lokeroonsa, jossa hänen odotetaan pystyvän ja pärjäävän yksin. Onko ihme, että vanhemmuus alkaa väsyttää?

Kirja on sivaltavan tarkka kuvaus lapsen tekemällä tekemisestä, aseistariisuvan itseironinen avaus pikkulapsen vanhemmuudesta ja tarina kaikesta siitä hyvästä, mitä lapsi tuo tullessaan. Se on raikas ja suorapuheinen kertomus sekopäisen ihanasta ja rankasta, tavallisen onnellisesta vanhemmuudesta.

“Vuotta ennen lapsen syntymää hartain toiveeni on saada lapsi. Vuosi lapsen syntymän jälkeen hartain toiveeni on saada olla joskus ilman lasta.”